ELOKUU 2018

LINTUNIISIKANGASPEITTO

Kaksi päivää ennen uuden työni alkua muuttokuormamme saapui Lappeenrantaan. Satunnaisesti laatikoita avatessa käteen osui iloinen löytö Tokion paluumuuton ajoilta: GAAZEKETTOガーゼケット. Tätä juuri tarvitsimmekin +30°C helteissä.

Kis-kis kippurahäntä, huomenna mennään Lappeenrantaan…

Aloitin Lappeenrannan teknillisen yliopiston ja Saimaan ammattikorkeakoulun yhteisen kielikeskuksen johtajana 1.8.2018. En ole kieltenopettaja vaan perehtynyt kulttuurieroihin kansainvälisessä liiketoiminnassa, mutta olen intohimoisesti kiinnostunut kielestä. Lapsuudessa elin kahden murteen muodostamissa erillisissä maailmoissa: kouluajat pohjoisessa Oulun murteen alueella ja pitkät kesät Saimaan saaressa mie-sie –vyöhykkeellä. Vuosia luulin, että Etelä-Karjalassa oli aina kesä. Vähän Muumien Taikatalven tapaan heräsin kerran talvella ihmettelemään valkoista maisemaa käydessäni myöhemmin lukiota Imatralla.

Murrealueiden erot vaihtuivat vuosien varrella vieraisiin kieliin ja kulttuureihin. Lukion jälkeen tieni vei Au pairiksi Saksaan, sitten opiskelemaan Ulkomaankaupan koulutusohjelmaan Turun kauppakorkeakouluun, kesätöihin Ruotsiin ja harjoittelijaksi Pariisiin. Myöhemmin myös tutkijaksi Australiaan. Varsinainen lottovoitto oli kuitenkin kahden vuoden stipendi Japaniin, mikä aloitti elämänpituisen seurusteluni japanilaisen yhteiskunnan kanssa. Aasia on kiehtonut siitä lähtien ja olenkin kolunnut sitä maailmankolkkaa sekä työasioissa että vapaa-ajalla.

Kotikieli – kielikoti

Monikulttuurisessa elämässäni kotikieli on vaihdellut. Kukin kieli on kuitenkin muodostanut kodin, jossa olemme viihtyneet. Sanasto on vaihdellut kontekstin mukaan. Japanilaisessa kesäilmastossa tutuiksi tulivat TAORUKETTO タオルケットja GAAZEKETTO ガーゼケット. Englanninkielinen peittoa tarkoittava sana blanket on muuttunut japanilaisten suussa sanaksi BURANKETTO. Tämä taas on yhdyssanassa tuttavallisesti KETTO.

Yli 30 vuotta sitten Japanissa opiskellessani tutustuin TAORUKETTOon (= towel+blanket), jättimäiseen froteepyyhkeeseen, jota käytettiin kuumina kesäöinä peittona. Myöhemmin työskennellessäni Sendaissa vähän ennen Tohokun maanjäristystä ja tsunamia, kauppoihin oli ilmestynyt hienostuneempia versioita kesäpeitosta: GAAZEKETTO, joka on valmistettu ohuista harsokangaskerroksista. GAAZE sanana oli minulle jo tuttu GAAZE-NEMAKIsta eli ohuella puuvillaharsolla vuoratusta puuvillakimonosta, jota käytetään yöasuna. Mutta miten siitä sai peiton?

Käännöshaasteita

Jäljitin GAAZE-sanan englannin (gauze) kautta ranskaan (gaze) ja juontumaan silkkiä tarkoittavasta arabian- tai persiankielisestä sanasta. Pohdiskellessani GAAZEKETTOn käännöstä suomenkieleen, törmäsin itselleni aivan uuteen sanaan: lintuniisikangas. Mieleeni välähti assosiaatioita lintukotolaisista lähtien ja kuvittelin sanan hyvinkin muinaiseksi. Ensimmäisestä suomenkielisestä tietosanakirjasta (1906-1922) löytyikin sekä piirros että määritelmä:

”Lintuniisikangas on tavallisissa kutomakoneissa kudottua tavallisimmin puuvilla-, joskus villakangasta, jossa erityisten niisirakenteiden avulla osa loimilangoista on asetettu hyppäämään viereisten loimilankojen yli tai kiertämään niiden ympäri. Kude risteilee loimilankojen kanssa kuten tavallisissa kankaissa. Loimen risteilemisen takia muodostuu kankaan rakenteeseen reikiä eli aukkoja, jotka saattavat muodostaa koko kankaan harsomaisen harvaksi tai ovat ne järjestetyt muodostamaan kuvioita. Lintuniisikangasta sanotaan usein harso- l. kaasukankaaksi (saks. Gaze; ruots. Gas), etaminiksi (ransk. etamin) tai joskus lenokankaaksi (engl. leno).” Tietosanakirja, Viides osa ss.1023-1024, Tietosanakirja-Osakeyhtiö, Helsinki 1913, http://runeberg.org/tieto/  14.8.2018

Lintuniisikangas on terminä vieläkin käytössä esimerkiksi Tullin nimikkeissä (2017) ja se on mainittu myös hallituksen esityksessä Latvian kauppaa koskien (1995) ja eduskunnan valtiopäiväasiakirjoissa (1997).

Minulle tuo sana luo nyt mielikuvan kutojalinnun tekemästä pesästä. Kääriydyn omaan Lintuniisikangaspeittooni täällä Etelä-Karjalan kesäyössä nähden unia monikielisistä linnuista, jotka yhdessä iloisesti laulellen rakentavat pesää. Aivankuten me täällä yhteisessä Kielikeskuksessamme Lappeenrannassa.

Mukava päästä verkostoon edistämään kieliasiaa!

Iloisin terveisin,

Merja Karppinen

Kielikeskuksen johtaja, KTT

Lappeenrannan teknillinen yliopisto (LUT) & Saimaan AMK