ELOKUU 2019

UNELMA YHTEISESTÄ KIELESTÄ

Tämän kesän ehdoton kohokohta minulle oli vierailu Esperanton maailman kongressiin. Esperanton puhujia 17 eri maasta oli kokoontunut 20.-27.7.2019 Lahteen keskustelemaan ja kuuntelemaan kielellä, joka ei ole (ainakaan alun perin) kenenkään äidinkieli. Pääsin tutustumaan päivän ajan esperanton harrastajiin eri puolilta maailmaa oppainani suomalaiset esperantistit.

Esperanto

Esperanton kehittäjän, tekijänimimerkki Doctoro Esperanton, ”Tohtori Toivomielen” eli Ludwik Zamenhofin syntymästä on tänä vuonna kulunut 160 vuotta. Monikielisessä Puolassa kasvaneen Zamenhofin päässä syntyi ajatus kansainvälisestä kielestä, joka auttaisi kansoja elämään rauhassa ja yhteisymmärryksessä. Edellytyksenä maailmankielen syntymiselle olisi se, että kaikki opiskelisivat esperanton toisena kielenään. Ensimmäinen maailman kongressi järjestettiin jo 1905 Ranskassa ja pian sen jälkeen perustettiin Suomen Esperantoliitto (1907). Se kuuluu 1908 perustettuun Universala Esperanto Asocioon (UEA).

Esperanton sanastosta 70% pohjautuu romaanisiin kieliin. Siksi olinkin yllättynyt huomatessani, että kolmanneksi suurin (suomalaisia lukuun ottamatta) ryhmä Lahden kongressivieraista tuli Japanista. Ranskalaiset olivat suurin ryhmä, sitten saksalaiset. Mutta japanilaiset ja kiinalaiset tulivat heti perässä, jopa korealaiset olivat 7. sijalla venäläisten jälkeen. Japanilaiset ja muut itäaasialaiset eivät hyödy sanastojen samankaltaisuuksista, mikä heitä siis viehättää esperantossa?

Baabelin torni ja kiinalaiset merkit

 Unelma yhteisestä kielestä on muinainen. Jos puhuisimme kaikki yhteistä kieltä, mikään ei olisi mahdotonta ihmiskunnalle. Näin ainakin ajatellaan Mooseksen kirjassa, jossa kerrotaan, miten yhtä kieltä käyttänyt kansa alkoi rakentaa taivaaseen asti ulottuvaa tornia. Jumala piti tätä liian vaarallisena ja hajotti kansan ympäri maailmaa ja sekoitti heidän kielensä, niin etteivät he ymmärrä toistensa puhetta. (Mooseksen kirja 1: 11) Kaupunki nimettiin Babyloniksi (hepreaksi Babel), mikä sai merkityksen ’sekaannus’. Torni ei siis koskaan valmistunut.

Tätä keskeneräistä ’Baabelin tornia’ olemme sitten yrittäneet rakentaa jo yli 2000 vuotta.

Kiinalaisen kulttuurin vaikutuspiirissä yhteinen kieli syntyi jo yli 4 000 vuotta sitten. Kiina on kirjoitettu kieli, jota puhutaan. Toisin kuin foneettisia kirjoitusjärjestelmiä käyttävät kielet, jotka ovat puhuttuja kieliä, joita kirjoitetaan. Sitä on myös kaavailtu maailmankieleksi, vähän samaan tapaan kuin liikennemerkkejä.

Keltaisen joen laaksosta löytyneissä luissa ja kilpikonnan kivissä on merkkejä, joita kiinalaiset, japanilaiset ja korealaiset edelleen ymmärtävät ja käyttävät. Alun perin uskonnollisiin rituaaleihin liittyvät kuvalliset merkit saivat myös abstrakteja merkityksiä. Yksi ensimmäisistä kanjeista (kiinalaisista merkeistä), jonka japanilainen ekaluokkalainen oppii, on sadetta tarkoittava 雨AME. Kuvamerkissä taivaalta sataa vesipisaroita. Myöhemmin hän oppii liittämään merkkiin osia, jotka saavat sen tarkoittamaan lunta雪, pakkasta霜tai vaikkapa ukkosta雷. Tämä kirjoitettu kieli liittää hänet osaksi tuhansien vuosien historiallista jatkumoa.

Tieteiskirjallisuuden kielelliset ratkaisut

Varhaisissa utopioissa eristäytyneet yhteisöt osoittautuivat monikielitaitoisiksi tai ainakin osasivat vieraiden kieltä. Campanellan (1602) aurinkokaupunkilaiset osasivat kaikkien kansojen kieltä ja kykenivät siten lähettämään kansalaisiaan maailmalle tiedonhakuun. Baconin (1627) Besalemin asukkaat lähestyivät muukalaisia muinaisella heprealla ja kreikalla ”sekä hyvällä koululatinalla että espanjaksi” kääröön kirjoitetulla viestillä. Besalemin asukkailla oli oma kieli, mutta he osasivat keskustella myös espanjaksi.

Myöhemmässä Aldous Huxleyn Saaressa (1962) haaksirikkoutuja törmää alkuasukaslapsiin, joille ensin yrittää puhua ”tikkukiinaa”, kunnes havahtuu siihen, että nämä puhuvat täydellistä englantia paikallisen ”palan” lisäksi.

Avaruuteen sijoittuvissa tarinoissa kielellinen ymmärrys ei ole ongelma. Nykyisen scifin edeltäjänä pidetyn Cyrano de Bergeracin (1657) Dyrcona oppi Kuun asukkaitten erikoislaatuisen kielen ja pystyi kommunikoimaan heidän kanssaan.

 Voltairen (1752) siriuslainen Mikromegas laskeutui puolestaan maapallon pinnalle saturnuslaisine kavereineen ja he keskustelivat sujuvasti Maan tiedemiesten kanssa; yllätys, yllätys ranskaksi. Tosin maan asukkaan siteeratessa kreikaksi Aristotelestä, Mikromegas huomautti, ettei juurikaan ymmärtänyt kreikkaa. Tähän tiedemies selitti, ettei hänkään, mutta ”on siteerattava juuri sitä, jota ei suin surminkaan ymmärrä, ja sillä kielellä, jota ymmärtää vähiten”.

Linnuradan käsikirjassa liftareille (1978) galaksien väliset kielelliset haasteet on ratkaistu Baabelin kalalla, keltaisella iilimadolla, joka asetetaan korvakäytävään. Näin henkilö kykenee välittömästi ymmärtämään kaikkia maailmakaikkeuden kieliä. Tällaista helppoa ratkaisua kielellisiin haasteisiin pyritään todellisessa elämässä löytämään myös erilaisilla digitaalisilla käännösohjelmilla: ”Uusi teknologia on poistamassa maailman eri kielien aiheuttamat muurit ihmisten kommunikaation väliltä” (Tekniikka & Talous 2017).

Vuorovaikutusta kala korvassakin

 Kieli on kuitenkin muutakin kuin sanojen kääntämistä. Baabelin kala korvassakin kohtaamme muita olentoja. Kieli ja viestintä mahdollistavat vuorovaikutuksen ihmisten/olentojen välillä ja ovat myös kaiken oppimisen perusedellytys. Vieraiden kielten oppiminen laajentaa ajattelukykyä ja lisää kykyä luovaan ongelmanratkaisuun.

Esperantistien tapaaminen antoi paljon ajateltavaa kielten oppimisestä ylipäätänsä. Omassa Kielikeskuksessamme laajennamme kielitarjontaa ja pyrimme houkuttelemaan opiskelijoita ottamaan lisää vapaavalintaisia kieliä. Kehitämme kielten ja viestinnän osaamista. Toisaalta paine digitaalisuuteen panee pohtimaan kasvokkain tapahtuvan vuorovaikutuksen merkitystä.

Mitä sitten on esperanto? Se on kieli, joka yhdistää ja luo kielistä kiinnostuneiden ihmisten verkoston, jonka avulla löytää ystäviä jokaisesta maailman kolkasta.

Kuolaamme oppaani kanssa yhdessä paksun katalonia-esperanto -sanakirjan äärellä. ”Jos se jää, niin ostan sen itselleni”, hän sanoo. Olin itse jo kuvitellut sen kirjahyllyyni tiibetin sanakirjan viereen, mutta luovun kilpailusta ja ostan vain pienen esperantokirjan japaniksi.

Onnea uusiin haasteisiin alkavalle syksylle!

Merja Karppinen

Kielikeskuksen johtaja, KT

Lappeenrannan teknillinen yliopisto (LUT) & Saimaan AMK