KESÄKUU 2021
Kohti uutta normaalia
Kulunut kevätlukukausi elettiin edelleen poikkeusaikaa. Vaikka tilanne oli jo viime vuodelta tuttu ja etäopetus ja etätyö sujuivatkin jo rutiinilla, varmasti moni kaipasi jo kampukselle. Kuten kaipasivat varmasti monet opiskelijammekin. Näillä näkymin kuitenkin myös ensi syksy alkaa osittain poikkeusoloissa, koska nuoremmat ikäluokat eivät ole vielä saaneet kahta rokotetta. Uusien virusvarianttien ilmetessä on myös odotettavissa, että turvavälit ja maskit tulevat olemaan käytössä pidempäänkin.
Silti on aika luoda katsetta kohti työelämän uusia tuulia. Mitkä pandemia-ajan kokemuksista olivat sellaisia, jotka haluamme sisällyttää uuteen työkulttuuriin? Monipaikkainen työ, hybridiopetus ja -työskentely ovat kenties tulleet jäädäkseen. Opiskelijoistakin osa haluaa varmasti jatkossakin suorittaa osan viestintä- ja kieliopinnoistaan etänä.
Jotain uutta, jotain vanhaa
Uuden työkulttuurin rakentaminen on meistä itsestä kiinni, ja mahdollisuuksia on rajattomasti. Puhutaan jopa uudesta työn vallankumouksesta. On selvää, että erilainen digiosaaminen tulee jatkossa olemaan osa geneeristä osaamispääomaa myös kielikeskuksissa. Ymmärrämme yhä selvemmin, että digiosaamiseen liittyy monia osa-alueita, kuten digitaalisten ratkaisujen ja alustojen hyödyntäminen, asiakaslähtöisten palveluiden kehittäminen, etä- ja virtuaalipalvelut sekä mobiilisovellutusten hallinta.
Pandemia-aikana tapahtuneen digiloikan ansiosta digitaalisen osaamisen teknologiaan liittyvät taidot ovat hyvin hallussa, mutta miten ottaa yhdessä paremmin haltuun myös niihin liittyvä tiedollinen, vuorovaikutteinen, asiakaslähtöinen sekä turvallisuutta korostava ulottuvuus.
Osaamistarpeet muuttuvat
Pandemian jälkeen näyttäisi olevan yhä suurempaa tarvetta osaamisella, joka auttaa hahmottamaan maailmaa ennakoivasti sekä tukee digimurroksesta selviytymistä. Kun digitaidot kytkeytyvät yhä tiiviimmin osaksi perinteisiä geneerisiä osaamisia, on tarpeen pohtia, miten digitaalistuvien palveluiden avulla voidaan tukea myös ihmisten hyvinvointia ja empatiaa. Erilaiset selvitykset ja tutkimukset osoittavat, että pandemia-aikana hyvinvointi usein kärsi, vaikka oppimistuloksissa ei olisi kovin suurta eroa normaaliin ollutkaan.
Helsingin yliopiston Kielikeskuksessa olemme uuden henkilöstösuunnitelman osana aloittamassa syksyn alussa kolme henkilöstön osaamisen kehittämisohjelmaa. Digitaalisen osaamisen kehittämisohjelmassa tavoitteena on pystyä vastaamaan juuri näiden digitaalistuvien oppimisympäristöjen haasteisiin sekä toisaalta yhä digitaalistuvaan työelämään ylipäätäänkin. Sen rinnalla käynnistämme työyhteisötaitojen kehittämisohjelman, jossa pohditaan muun muassa myötätunnon ja -innon merkitystä sekä luottamusta ja arvostavaa vuorovaikutusta työyhteisössä. Nopeasti muuttuvassa työelämässä tarvitaan yhdessäohjautuvuutta ja muutoskyvykkyyttä, jotta psykologinen turvallisuus säilyy ja jokainen voi tuntea onnistuvansa työssään.
Uusi normaali haastaa myös johtamista
Erityisen suuri vaikutus muutoksilla on johtamiseen. Siitä syystä käynnistämme myös esihenkilötyön kehittämisohjelman. Uutta työkulttuuria ja sen edellyttämää vuorovaikutusta ei johdeta kulmahuoneista. Tulevaisuuden työyhteisössä korostuu asioiden johtamisen sijaan ihmisten ja vuorovaikutuksen johtaminen. Myös esihenkilötyön avulla on tärkeää antaa eväitä siihen, miten emme pelkästään valmistaudu ja sopeudu muutokseen, vaan muokkaamme tulevaisuutta itse ja luomme siten itse uuden työkulttuurimme.
Kun kysyimme lukuvuoden lopussa henkilöstöltä odotuksia uuden normaalin työnteon tavoista, hyvin monet toivoivat mahdollisuutta jatkossakin tehdä osittain etätyötä. Silti myös kasvokkain tapahtuvaa vuorovaikusta pidettiin erittäin tärkeänä ja erilaisten etätapaamisten lisäksi toivottiin paljon myös lähitapahtumia, esimerkiksi kehittämispäiviä ja yhteisiä kahvihetkiä.
Helsingissä olemme käynnistäneet myös tilahankkeen, jossa pohdimme, millaiset työtilat voisivat parhaiten palvella tilanteessa, jossa monet haluavat tehdä etätyötä ja etäopettaa sekä osallistua myös kokouksiin osittain etänä. Erilaiset etäopetukseen ja -ohjaukseen soveltuvat pienryhmätilat tulevat olemaan osa uudenlaista työskentely-ympäristöämme.
Pidetään huolta hyvinvoinnista
Poikkeusajan yksi oppi on varmasti yhteisöllisyyden ja hyvinvoinnin merkityksen ymmärtäminen. Kielikeskuksissa tehdään laadukasta työtä opiskelijoiden ja muiden asiakkaiden tarpeita ajatellen. Silti henkilöstönkään työhyvinvointia ei voi pitää itsestäänselvyytenä, vaan senkin eteen tulee tehdä työtä. Etätyössä työn ja vapaa-ajan erottaminen on ollut aiempaa haasteellisempaa, mikä on tuonut osaltaan lisäkuormitusta arkeen. Erityisesti näin loman kynnyksellä on hyvä muistaa vanha ohje, jota lennoillakin korostetaan. Laitetaan happinaamarit ensin omille kasvoillemme ja autetaan vasta sen jälkeen muita. Henkilöstön oma hyvinvointi ja työssä viihtyminen näkyvät sitten myös työmme tuloksissa.
Toivotan kaikille rentouttavaa ja antoisaa kesää!
FT Leena Nissilä
Helsingin yliopiston Kielikeskuksen johtaja